päivis: Jorma on ollut taas Thaimaassa kohta kolme viikkoa. Olen siis ollut yksin, mutta en yksinäinen. Sain Niilon hoitooni viikonloppuna. Se tuntuu kasvavan silmissä ja onhan sillä jo ikääkin kaksi kuukautta ja risat. Nyt se oli ensimmäistä kertaa pitemmän jakson kanssani ja oli mukava huomata siitä uusia piirteitä. Kun se on vain muutaman tunnin, se yleensä temmeltää suurimman osan ajasta. Se tarkoittaa myös, että aika menee koiran vöyhötystä seuratessa, ettei se pääse tekemään pahojaan.

Nyt sillä oli aikaa näyttää myös rauhallisempi puolensa (voiko koiranpentu edes olla rauhallinen?). Tuntui, että sen kanssa nyt pystyi seurustelemaankin ilman että se järsi kaiken aikaa käsiäni. Ja tietysti se nukkui monet aamupäivä-, päivä- ja alkuiltaunet. Merkillistä, miten erilaisiin paikkoihin koira haluaakaan päänsä kallistaa. Huvittavin oli kai tavarakärryn alimmainen, muovinen taso, johon se juuri ja juuri mahtui kaukosäädinten sekaan.

Monet kerrat olin ajatuksissani Jokilaaksossa, jonne Jorman ja minun muuttoajankohta ei vielä ole tarkemmin selvillä - ja tarvitseekokaan olla. Näin meidät siellä puuhailemassa ja Niilon juoksentelemassa ympärillä. Toivon, että se ymmärtää mikä etu on, jos oppii olemaan vapaana.