jormas: Olen vuosikaudet pitänyt niin sanottua työyhteisön sisäistä työ- ja vähän muutakin päiväkirjaa. Se on ollut oiva tapa kelata tehtyä ja tekemätöntä, mutta myös palvellut pienimuotoisena sosiaalisena mediana ja vuorovaikutusvälineenä. Mutta ajat ja työnkuvat muuttuvat ja se ei enää ole välineenä kaikilta osin sitä mitä toivoisin.
Joten siirryn yhä enemmän tähän blogimuotoiseen päiväkirjaan, joka on kaikkien luettavissa. Tietenkin se tarkoittaa muun muassa sitä, että pitää hieman enemmän harkita mitä kirjoittaa.

Takana on nyt viikko töitä ja ennen sitä kahdeksan viikkoa Thaimaaata, terkemmin sanottuna Pattayaa. Rakentelin sinne vaimolleni päivikselle sekä minulle pientä pesää, paikkaa, jossa olla joskus pitempiäkin aikoja, jos virkeitä elonpäiviä riitää aktiivi ansiotyöpäivien jälkeenkin.

Tällä päiväkirjalla olen sangen kiitollinen jokaisesta kysymyksestä, kommnetista ja ylipäätään elonmerkistä, sillä kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Joskin nautittavaa sellaista parhaimmillaan.