jormas: Eilen pohdin yöllä sattumia Bangkokin tähtitaivaan alla. Makasin selälläni hotellin uima-altaassa, pilvenpiirtäjien keskellä ties monennessa kerroksessa Aatamin asussa yksin, mutten yksinäisenä. Että jos olisi laittanut elämässään vain yhden tavoitteen, niin voisiko se toteutua kuinkakin todennäköisesti. Ajattelin, että jos olisi juossut vuodesta toiseen lentävien lintujen perässä ja odottanut, että niistä joku ruikkaisi satsin sitä itseään otsaan tai vaikka vähän laajemmin ajatellen, päälaelle. Niin miten suurella todennäköisyydellä tavoite toteutuísi. Kun sitten aamusella asiaa aamiaispöydässä päivis-vaimolleni kerroin, niin ei kuulemma ollut ruokapöytäjutuksi sopivaa. Sen verran hän kuitenkin asiaa suostui pohtimaan ja totesi, että hän on itse saanut lokinannoksen otsaansa 70-luvun loppupuolella. Krisrtiinankaupungissa. Ja muistipa hän erään toisenkin, joka olisi tullut näin luomakunnan lentävältä jäseneltä huomioiduksi. Pohdin, että onkohan joku tilastotieteilijä asiaa mahtanut laskeskella vai ei. Kun kuitenkin kaksi osumaa tuli näin pian kartoitetuksi ja en itse tunne ainuttakaan loton tai ylipäätään merkittävän veikkausvoiton saajaa, lienee todennäköisempää saada taivaalta tavaraa päähänsä kuin lottovoitto.
Tänään aamupaivällä matkustimme kuitenkin ilman osumia Bangkokista Pattayalle ja asetuimme taloksi Bungalow-tyyppiseen, hieman losahtaneeseen miljööseen. Ja kävimme Suomi-Pattaya seuran tiloissa sekä vuokrasimme moottoripyörän. Pienen, mutta oikean moottoripyörän kuitenkin. Seikkailuja on siis edessäkin päin, mutta niistä tuonnempana lisää.