jormas: Oikeastaan pääsin maistamaan Stadin ensilunta vasta nyt tälle talvelle. Kävelimme totuttuun tapaan aamulenkin, jossa eniten olen seurannut citykanien elämää. Nyt oli lumi maassa, joka antoi mahdollisuuden katsella minne pikku vipeltäjien jalat ovat ensilumessa johtaneet. Ja kas, kun kävelimme radan vartta kohti Pasilan asemaa, niin kymmenet pienet jäljet johtivat yhden ja saman kontin alle, Siis sielläpä kaupunkilaistuneen villikaniyhdyskunnan koti ja valtakunta. Kanit ovat minulle mieleen, sillä ne symboloivat työtä, jota teen asunnottomien parissa. Yhtä inhottuja molemmat monen mielestä. Minä rakastan molempia.
Eläimistä tuli mieleen, että lenkkikaverini ajatteli aamutuimaan ääneen. Ajatteli, että taidan jättää kinkun ostamatta, kun oli tullut julkisuuteen sikojen tyly kohtelu. Perusdemari kun oli, niin ajatteli, että kyllähän hän sen on tiennyt miten keskustalainen ihmisiä kohtelee, mutta että sikojakin näin. Päivän mittaan oli kuitenkin minulle tihkunut tietoja, että saattoi olla pahimmasta päästä kokoomuslaisen sikala.