päivis: Olen ehkä tietoisesti vältellyt virallisen Thaimaa-tietouden hankkimista. Jotkut perusasiat on tietysti hyvä osata ja ymmärtää. Kuten esimerkiksi, että milloin tänne tullessa tarvitaan viisumi, mikä suunnilleen on euron arvo suhteessa bahtiin tai jos haluaisi perustaa täällä yrityksen, on tajuttava, ettei se ole mahdollista ilman thaimaalaisia yhtiökumppaneita.

Luulen että suuri tai suurin osa täälläkin lomaansa viettävistä ja ehkä pitempäänkin oleilevista on maassa niin kuin ala-asteen peruskoululainen, jonka koulupäivien sisältöön eivät vielä kuulu  yhteiskunnallisten aineiden opinnot. Kaikki tieto ympäröivästä maailmasta on kuultu lähinnä isältä ja äidiltä. Thaimaan-kävijöiden kohdalla siis toisilta Thaimaan-kävijöiltä. Joten minunkin tietoni perustuvat näihin tarinoihin, joille tapauksen ja kertojan mukaan annan suuren, jonkinlaisen tai vähäisen arvon. Viime aikoina olen alkanut antaa arvon myös sille, mitä näen omien aurinkolasieni takaa. Itse asiassa on erityisen mukavaa tehdä havaintoja ja joskus olla myös osallistuva havainnoitsija.

Eilen aamulla kävelin reilun kahden kilometrin matkan tiettyyn rantapaikkaan. Osa täällä asuvista kutsuu sitä rantaparlamentiksi siksi, että muutamat suomalaiset ovat ottaneet sen omaksi paikakseen, jossa noin kuvainnollisesti tehdään suuria päätöksiä lähinnä Suomen asioista. Minua paikka tällä hetkellä viehättää erityisesti siksi, että paikan yrittäjäporukka on hankkinut sinne kauniit kahviastiat. Täällä ei muuten kertakäyttökuppeja rannoilla näe, mutta aina kun ostat kaupasta vaikka pienen pullon vettä, se pakataan muovikassiin ja mukaan nakataan muoviin pakattu pilli.

Tuossa äskeisessä kappaleessa oli jo muutama havainto ympäristöasioiden hoidosta. Ympäristöstä huolehditaan tai sitten ei. Pitkin rannan kävelytietä on puihin kiinnitetty lappusia, joissa pyydetään olemaan roskaamatta, mutta aika ajoin rantaan huuhtoutuu paljon roskaa, muovipusseja ja sen sellaista. En ole kuullut kenenkään arviota, mistä roskat tulevat, mutta itse epäilen, että jossain laivasta kipataan roskat mereen ja lopulta ne päätyvät rantaan. Tätä ajatusta tukee se, ettei roskia ole rannalla joka päivä. Täällä pitkään asuneen suomalaisen mukaan nimenomaan näissä roska-asioissa on menty valtava harppaus eteenpäin. Vielä jokunen vuosi sitten roskat jätettiin mihin sattuu. Nykyään kaikkien talojen edustalla on oltava jonkinlainen roska-astia ja meilläkin tuo iso sininen tynnyri tyhjennetaan päivittäin. Roskien keräily sitä paitsi työllistää suuren joukon ihmisiä. Juuri samaisella eilisellä aamukävelylläni kuljin lähes yhtämatkaa siistin kuorma-auton kanssa. Sen lavalla oli hienoja vihreitä roska-astioita, joita Suomessakin on. Niitä kai vaihdettiin kadun varressa olevien täyttyneiden astioiden tilalle ja välillä työväki poikkesi myös rannelle jätesäkkeineen. Aivan ei havainnoitsijalle auennut, mikä samaan porukkaan kuuluneen ja perässä ajaneen kuorma-auton henkilökunnan funktio oli. Ehkä he tarkkailivat, että homma toimii.

Aamukävelyn toinen selkeä havainto oli, että työtä täällä tehdään kovasti. Varsinkin juuri aamulla riittää tekemistä, kun ranta pitää saada kuntoon päivän auringonpalvojia tai muuten vain laiskottelemaan tulevia joutilaita varten. Kerrottakoon niille, jotka eivät ole koskaan käyneet esimerkiksi tällä Etelä-Pattayalla sijaitsevan Jomtien rannalla, että rantaa riittää usean kilometrin verran ja se on lähes päästä päähän varustettu ns. kansituolein ja aurinkovarjoin. Ranta on jaettu yrittäjille kaistaleisiin, jossa kukin palvelee asiakkaita omalla tavallaan. Lisäksi sekaan mahtuvat erilaiset kauppiaat, hierojat ja kauneudenhoitajat, jotka käyvät tarjoamassa palvelujaan tuoleihin istahtaneille. Eilisen kävelyni aikana tapasin myös pitkän kepin ja säkin kanssa työtä tehneet miehet, jotka pudottivat puista ehkä kookospähkinöitä. Siinähän voi käydä huonosti, jos sellainen lähes jalkapallon kokoinen mötikkä putoaa päähän. He siis tekivät todella tärkeää työtä, ihan niin kuin meillä Suomessa ovat menneenäkin talvena tehneet katoilla huimapäisesti taiteilleet lumenpudottajat.