päivis: Toinen päivä Bangkokin lämmössä. Siihen tottuu niin ettei muistakaan, miten kylmän talven jätimme taaksemme. Tänään kävelimme lähes keskustassa (missä kaupungin keskusta nyt sitten sijaitseekaan) pitkin radan vartta, jonka jormas oli edellisellä matkallaan bongannut. Radan varressa on laaja hökkelikylä. Meillä sitä kutsuttaisiin kai slummiksi tai joksikin vieläkin pahemmaksi.

Menimme alueen sisään kapeita väyliä pitkin. Välillä tuntui että olemme sisällä myös ihmisten kodeissa, mutta selvästi väylät oli tarkoitettu yleisiksi kulkuväyliksi. Jossain olohuone näytti palvelevan pienenä ruokalana tai kioskina, toisaalla selvästi sairaalta vaikuttanut pikkutyttö makaili sängyssä muutaman aikuisen istuskellessa samassa "makuuhuoneessa". Kaikille näytti olevan maailman luonnollisin asia, että vieraat ohikulkijat käyttävät makuuhuonetta reittinään. Jossain jonkun suusta kuului sana falangi, joka tarkoittaa ylipäätään ulkomaalaista. Thaimaalaisten kieli ei taivu r-kirjaimen sanomiseen, joten ulkomaalainen todellisuudessa on kai farangi.

Koirat ja kissat ovat oma lukunsa. Varsinkin koiria on paljon. Useimmat ovat huomattavasti ihmisiä välinpitämättömämpiä vieraiden kulkijoiden suhteen. Ihmiset sentään tervehtivät ja yleensä myös hymyilevät. Koirat joko maata retkottavat tai haukkuvat, jotkut vihaisestikin.

Löysimme lopulta itsemme joen varrelta, jossa törmäsimme yhteen paikallisen joukkoliikenteen muotoon, vesibusseihin. Osa oli tupaten täynnä lähinnä kai paikallisia ihmisiä.

Vastakohta näkemällemme oli melkoinen, kun hetken päästä skytrainilla muutaman pysäkin välin ajettuamme olimme tyylikkäässä Siam Paragon -tavaratalossa. Hieman koomiselta tuntui kuulla suomalaismiehen kiukuttelevan tavaratalon matkalaukkuosaston myyjälle kalliista hinnoista. Kiukuttelijan mukaan laukut ovat meillä Suomessa halvempia kuin täällä. Niinpä niin.