päivis: Thaimaa vaihtui Suomeksi ja Helsinki viikonlopun ajaksi Laukaaksi. Ajatus oli muun muassa kelkkailla. Jäikin aikalailla ajatuksen tasolle. Minä tein pienen mutkan pitkin kantavaa maata, mutta jormas paineli suoraan Nurminen-järven jäälle. Siihenpä kelkkailu sitten tyssäsi. Onneksi en itse ennättänyt perään, sillä ennätin nähdä jormaksen seisovan kelkan vieressä vesisohjossa. Jäällä oli vettä niin paljon, että se yltti nilkkojen yläpuolelle.

Arvasin, mikä on edessä, sillä edellisen kerran jäimme jäälle jumiin, mutta silloin liukkaan jään pinnan takia. Aivan oikein näin mielessäni, miten kohta työnnän kelkkaa perästä ja saan vesiryöpyn päälleni. Se yhdistettynä lähes 20 asteen pakkaseen ei ollut erityisen houkutteleva visio, mutta siihen oli pakko sopeutua. Melkoisen urakan teimme ennen kuin kuitenkaan päästiin tuohon hetkeen, vesisuihkuun. Onneksi olimme lähellä Laukaan-kotia, josta hain kumisaappaat jalkaan ennen kuin läksin jäälle avuksi.

Saimme kelkat käännettyä takaisin tulosuuntaan hirveän punnerruksen tuloksena. Seuraavaksi saimme kelkan lähemmäksi rantaa ja lopulta rantaan asti, mutta vielä oli edessä jyrkkä rinne, josta jormas oli ajanut jäälle. Eteenpäin menemisen yritykset olivat turhia. Päädyimme jo soittelemaan mahdollista koneapua, mutta ensimmäinen tavoitettu traktorimies kehotti soittamaan toiselle, joka ei vastannut. Naapurista tuli ensin yksi miesapu ja kun edelleenkään kelkka ei noussut mäestä, naapurin mies soitti poikansa paikalle.

Melkeinpä työntämällä sentti sentiltä kelkka lopulta nousi mäen päälle. Sen pituinen se. Päivän kelkkailu oli siinä, vaatteet yltä päältä märät ja lihakset kipeinä niille outojen ponnistelujen ansiosta.

Huomenna yritetään uudelleen jäälle. Jestas.