jormas: Tosiaan olen nyt huidellut Thaimaan Pattayalla reippaan kuukauden. Mukavaa, vaikka töissä tapahtuukin kaikkea omaankin työhön liittyvää vähemmän mukavaa sinä aikana, kun olen pois.
Olin esimerkiksi pitänyt työpäiväkirjaa, joka oli kaikille työntekijöille avoin ja siten heille niin sanotusti julkinen. Maailma kuitenkin muuttuu, ja käytäntö on nyt sitten poistunut työnkuvastani, mutta myös muilta. Itse siirryn kirjoittamaan siis elämästäni, mutta myös työstäni tänne. Toki kynää tai sen käyttöä pitänee hieman siistiä, ettei tule kenkää sen vuoksi, että tulee lörpöteltyä asioista liikaa, niin sanotusti olemattomia liikesalaisuuksia paljastellen.
Käytännön muuttamista harmittelen, kuten sitä on tehnyt moni muukin. Varsinkin, kun perusteluista ei ainakaan minulla ole liiemmin tietoa. Meillä oli leipää ja päiväkirjojen muodossa sirkushuviakin, joka tosin oli monelle, minä mukaan luettuna, paljon muutakin. Se oli pahan- ja hyvänolon purkupaikka, joka myös mahdollisti työasioiden uudelleen käsittelyn samalla, kun kirjotti tapahtunutta julkaisukelpoiseen muotoon.
Mutta päiväkirjat ovat myös vallankäytön väline. Joskus sain itsekin niistä lukea silloin tällöin sellaista, jota ei olisi tahtonut sivuilta itse löytävän. Usein se oli itsetutkiskelun paikka, mutta se vaatii itsetuntoa. Jos sitä ei ole, on helpompi ratkaisu päättää päiväkirjojen poistamisesta.