päivis: Mukavan lentomatkan ja sujuvan bussikyydin päätteeksi olin taas kotona Thaimaassa, Jorman luona Pattayan Jomtiella. Lentomatka oli pitkästä kestostaan ja ajoittaisesta turbulenssista huolimatta poikkeuksellisen harmiton. Ehkä mukavuutta lisäsi loppumatkasta koneen elokuvavalikoimasta bongaamani Napapiirin sankarit -elokuva. Väliin on jäänyt tämänkin Suomi-filmin katsominen, mutta onneksi tulin nyt katsoneeksi. Elokuvan huumori on juuri sellaista, joka puree minuun.

Elokuvassa oli muutakin, joka kolahti. Olin ihan äskettäin ajatellut, miten kotipuolessani Keski-Suomessa autolla ajaessa sai usein olla käsi pystyssä, kun vastaan tuli tuttuja ihmisiä omilla autoillaan. Helsingissä tuollainen morjestelu sen sijaan on taakse jäänyttä elämää. Jos toiseen suuntaan ajetaan kolmea kaistaa ja samalla tavalla tekevät vastaantulijat, ei siinä juuri tuttuja ehdi huomata. Ja ihmismääräkin jo on aivan erilainen, ettei tuttujen vastaantulemisen todennäköisyys ole kovin suuri. Mutta takaisin siihen elokuvaan.

Aivan alkumetreillä päähenkilö ajetee jossain pohjoisen pikkukaupungin kaduilla ja hänellä on tuon tuostakin käsi pystyssä, koska vastaan tulee tuttuja lappilaisia. Sitä katsellessa tuli jotenkin hyvä mieli. Se tuntui inhimilliseltä. Päinvastoin kuin esimerkiksi metroon juokseminen siltä varalta, että saattaa myöhästystyä juuri asemalle porhaltavasta junasta. Usein kannustan näitä juoksijoita mielessäni ajattelemalla, että "juokse juokse" ja tuumin samalla, että mihinkähän hekin käyttävät ne hukkaan menneet neljä minuuttia, jos siitä edellisestä junasta myöhästyykin. Jos inhimillisyyden janalla käden heilauttaminen vastaan tuleville autoilijoille on 1-10-asteikolla jotain kasin luokkaa, metrolle juokseminen on ehdottomasti numero 1 tai 2.

Ennen Thaimaahan saapumista täytyy täyttää kaavake, jossa kysellään kaikenlaista: passin numeroa ja vuosituloja, sukupuolta ja lennon numeroa. Kysytään myös, että onhan takaisin lähtiessä nimi edelleen sama kuin tänne tullessa. No ei tietysti ihan tuolla tavalla, mutta jonkinlaisen varmistuksen asialle kuitenkin näkyvät haluavan, koska nimi pitää toistaa. Passiin tullissa kiinnitettävässä lappusessa kysytään myös matkan tarkoitusta. Olin hetken aikaa hämmennyksissä, koska ainut sopivanoloinen vastaus oli lomamatka. Vaikka lomapäivien vietosta osin onkin kyse, en oikein osaa mieltää, että tulen tänne lomalle. Tulin kotiin elämään arkea, jota enimmäkseen vietän Helsingissä ja jatkossa Tuusulanjoen varrella. Tulin kotiin Jorman luokse ja jo parin päivän päästä jään tänne yksikseni, koska Jorman pitää palata Suomeen.