jormas: Mukavaa, kun olimme saaneet blogiimme yhden kommentin, josta voi päätellä, että ainakin yksi lukija on.
Hilpasimme siis Kaima-Jorman kanssa iltaa myöten tosiaan lahden toisella puolella olevaan Hua Hiniin. Ranta siellä oli loistava, varsinkin kun vesi nyt oli alempana ja kovaa 50-100 metriä leveää hiekkarantaa voi talsia 7 kilometriä suuntaansa. Rami piti meitä vieraana mallikkaasti, joten hattua pitää miehelle nostaa. Omituisia vieraita kun olemme. Koko kaupungin mieliin painuvin seikka oli yhdessä kylässä isoa osaa näyttelevät, vapaana elämäänsä viettävät apinat. Koiria on Thaimaassa melkoisesti, mutta kyllä nämä marakatit olivat yliveto. Ihmisistä ne eität juuri olleet kiinnostuneita, joka tosin saattaa johtua siitä, että meillä ei ollut ruokaa heille tarjottavana. Mutta muita metkuja oli. Ne kyttäsivät talojen katolla kuorma-autoja ja hyppäsivät sitten lavalle, jos siellä oli herkkuja. Ja sitten pakoon pitkin peltikattoja banaani- tai vastaava kimppu kainalossa.

Hua Hinista matkasimme paikallisjunalla sitten Bangkokiin, joka pelkästään matkana oli kokemisen arvoista. Monenlaista viheltäjää, kauppiasta ynnä muuta mahtui euron paikkeilla maksavalle, parinsadan kilometrin matkalle. Bangkokissa löysimme thai-hotellin toiseksi yöksi, jossa yöpyminen kahdelta hengiltä maksoi pikkuisen reippaat kymmenen euroa, joten ei ollut lysti kallista. Minä popsin sieltä täältä katukeittiöstä kaikkea syömisen näköistä mahan täydeltä. Ja istuin yön pytyllä. Kaima kadotti siinä samassa katusessiossa lompakkonsa, jossa ei kuitenkaan ollut aivan kivitalon hintaa. Harmittava takaisku maailman matkaajalle kuitenkin.

Työasioitakin tuli matkan aikana tehtyä. Kävin pitkälti yli 20 hakemusta läpi, joilla pyritään Sovinnon uudeksi bossiksi. päiviksen vuoden sopimus päättyy ja mahdollisuuksia ei jatkoon oikein löytynyt. Sinällään harmittavaa, sillä päiviksen kontolla oli varmasti yhdistyksen historian raskaimmat päätökset ja osin niiden toteutuskin. Ehkä tässäkin pätee vanha viisaus, että toisten työt näyttävät usein helpommilta kuin omamme ja mitä paremmin muut työnsä tekevät, sitä helpommilta ne näyttävät.
Itsellä on edessä sen selvittäminen ketä mahtoi hiertää työpäiväkirjani pito niin paljon, että se on suljettu eläkesessioni aikana. Kanavia kuitenkin riittää, mutta vähän aion selvitellä onko jollakin oikeus estää minulta oikeuteni omiin kirjoituksiini ja niiden käyttämiseen.