jormas: Oli aika mielenkiintoinen kotimatka Pattayalta, kun tulin sieltä Kivikylään Finnairin puhalluslampulla. Seisoimme kuin tatit Bangkokin lentoasemalla, vaikka lähtöaika oli ollut jo reippaat puoli tuntia aiemmin. Sitten herra kapteeni ilmoitteli ystävälliseen ja lupsakkaan sävyyn, että meillä on polttoaineen saannin kanssa hieman vaikeuksia  eikä taida uskaltaa lähteä, joten ollaan tässä sähkötelty Suomeen, josko saataisiin korjausohjeita. Joten odotellaan rauhassa ja katsellaan mihin suuntaan tuuli kääntyy tai oikeammin kyseinen korjaushomma.
Taas venttailtiin puoli tuntia ja sama kippari kertoi kolmella kielellä ja thaitulkki perään vielä paikallisella, että korjausohjeet ovat tulleet ja nyt kääritään hihat ja laitetaan vehkeet kuntoon.
Taas odoteltiin tovi ja kippari loihe lausumaan, että nyt pitäisi olla homma hanskassa ja enää puuttuu pakolliset kirjaustyön ja sitten lähdetään. Jotenkin tuntui, että lentäjä tai lentäjän poika vielä kaasutteli kuin mopoa konsanaan, kun rullailimme pitkin kiitorataa. Ja lopuksi ei kun hanaa ja menoksi. Koneessa oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa lakon aikaan, joten kyllä kipparin herjanheitto oli mennyt itseni lisäksi muillakin jakeluun. Mutta kotiin vaan tultiin turvallisesti 12 tunnin istumisen jälkeen. Omassa otsassa oli Vantaan kentällä lievä kupla, sillä istuin koko session ilman toilettireissua. Tuli tässä lajissa oma henkilökohtainen ennätys, joka on kyllä kova saavutus yli kuuskymppiselle hörhölle.