jormas: Tänään kun kuljin, niin ajattelin. Ajattelin, että jos joku viettää joulua niin sanotusti perheen kesken lahjoilla pröystäilemättä tai kuten moni kristitty. Seimen äärellä. Niin hän sanoo, että vietin tai vietän vaatimatonta joulua. Pysähdyin oikein ajattelemaan, että jos ei ole krääsää siellä ja jouluvaloa täällä, sinistäkin, joka karkoittaa suoneen tykittäjätkin muiden valojen äärelle, niin joulu on vaatimaton. Kuinka moni läheistä vailla oleva ihminen ajattelee, että kallein lahja olisi, kun olisi joku joka välittäisi. Edes yhden kerran vuodessa. Kuinka moni ostaa itselleen omantunon rauhan käymällä kerran vuodessa vanhainkodissa sanomassa omalle isälleen tai äidilleen, että täällä sinun on hyvä olla ja hyvää joulua.
Joulu on monelle vuoden yksinäisin päivä. Niin monet ovat perheensä ja läheistensä parissa ja minnekään tai kenenkään luokse ei oikeastaan ole menemistä ilman lupaa. Paitsi kapakkaan. Kun siellä sitten nyyhkii yksinäisyyttään, voi olla, että olo ei siitä parane, vaan mielen täyttävät entistä alakuloisemmat  ajatukset.
Joulu on kuitenkin joulu ja omalla laillaan aivan ylivertainen juhla. Vaikka en itse mikään uskollani elämöivä olekaan, on sydäntä eheyttävää ajatella, että joku  on syntynyt minunkin vuokseni, jotta minulla olisi mahdollisuus elämään, jossa ei aikaa ole. Eikä itkua kuten ei hammasten kivistystäkään. Elän siis olen.