jormas: Eilen olin hammaslääkärissä. Ja pelkäsin. Vaikka ei ollut syytäkään. Yli tunnin sessio ja kieltämättä leuat puutuivat. Ajattelin, että eivät ole tähän ikään leuat lonksuttamisesta puutuneet Mutta nyt puutuivat. Kun piti pitää niitä auki ja paikallaan. No, nyt voi taas hymyillä vapautuneemmin.
Eläimiä ajattelen paljon. Ja ihmisiä. Ajattelen, että missähän me luomakunnan kruuunut olemme ylivertaisia. Emme uimisessa, emme juoksemisessa, emme sukeltamisessa, emme fyysisiltä voimiltamme ja niin edelleen. Lentääkään emme osaa lainkaan. Emme ole ylivertaisia näköjään missään. Paitsi älyssä. Liekö sekään niin? Kuka on viisaampi, ihminen joka pyydystää apinan ja laittaa sen häkkiin, ihminen joka menee katsomaan, kun se ei pääse sieltä sinne minne kuuluisi vai apina joka pyrkii vapauteen? Joskus häpeän, että olen ihminen. Mutta minkä sille voisin? Olen, siis elän ja elän, siis olen. Ja haluan ollakin. Aika usein itse asiassa. Haluaisin vain olla.