jormas: Tämän päivän Hesarissa oli kirjoitus taas vaihteeksi kaneista. City-sallaisista. Minusta on mukava lukea niistä ja olen kokosydämisesti kanien puolella. Niitä nimittäin ei enää Suomen luonnosta hävitä kuin rutto. Ja siinä menee silloin muutakin kuin pitkäkorvat. Kun kani syö ruuakseen ihmisen istuttamia puita ja pensaita, niin asiasta on noussut melkoinen elämä. Eläimet terrorisoivat ihmistä, luomakunnan kruunua syömällä henkensä pitimiksi sitä mitä kuuluukin. Hyvä Kari Kani, pidä pintasi!
Sanotaan, että kani ei kuulu suomalaiseen luontoon ja niin edelleen. Minä ajattelen, että ihminen ei kuulu sinne sitäkään vähää, sillä emme osaa käyttäytyä emmekä toimia luonnon ehdoilla.
Juttelen myös ihmisten kanssa. On mukava tavata kypsään ikään ehtineitä, nimen omaan aikuisia, jotka ruokkivat sorsia, muita lintuja ja oravia. Sekä salaa kaneja. Olen heidän puolellaaan ja vahingoniloinen, sillä kaneista on ihmisille paljon iloa. Ja riesaa niille, jotka haluavat muuttaa keinotekoisesti luontoa. He sanovat, ettei kani eikä merimetso kuulu Suomen luontoon. Ja istuttavat puita ja pensaita, jotka eivät kuulu sinne sen enempää. Tai minusta kuuluu. Luontoon kuuluu kaikki mikä voi elää luonnon ehdoilla.
Usein aamulla, ennen monia muita kuljen kaupungilla. Kaduilla, parkkipaikoilla, pihoissa ja puistoissa. Ja näen kettuja ja huuhkajia, joskus kotkankin sekä paljon muita eläimiä. Näen kun osa niistä metsästää ruokaa. Kaneja muun muassa. Olen hyvilläni, sillä näin luonto toimii. Paitsi ihminen, joka ostaa espanjalaisen, lähes orjatyövoimalla kasvatetun tomaatin, joka tuodaan tänne pohjolaan laivan ja dieselöljyn voimin. Tai sitten hän ostaa kotimaisen, ydinvoimasähköllä ja keinovalolla kasvihuoneessa kasvatetun tomaatin. Ja ajattelee, että puhdasta ruokaa suoraan Suomen luonnosta.