päivis: Muutama päivä on vierähtänyt täällä Thaimaan kodissa. Yksinolo on ihan samanlaista kuin Suomessakin. Olen sitä kokenut lauantai-illasta, kun Jorma lähti ja nyt on keskviikkoaamu. Tekemiseni tuskin ketään kiinnostavat, mutta sää on takuuvarma puheenaihe. Sehän on täällä ollut kaikki nämä päivät aivan poikkeuksellisen kylmä tai ainakin outo. Vasta nyt aurinko yrittää näyttäytyä pilvien lomasta ja parvekkeella tarkenee istuskella täkäläiseen aamuaikaan vähissä vaatteissa. Mutta Hesarinkin sääennusteiden mukaan ollaan menossa kohti normaalia Thaimaan säätä. Tosin se ennuste, joka koskee noin 140 kilometrin päässä sijaitsevaa Bangkokia, lupasi vielä tällekin päivälle kylmää (20 astetta) ja kai vähän sateitakin. Mutta kuka nyt sääennusteita uskoo?

Vuokrasin tänne tullessani skootterin, 125-kuutioisen Yamahan. Skootterillahan täällä suurin osa ihmisistä ajelee, elleivät sitten liiku lavatakseilla. Jorman moottoripyörää olen kyllä kokeillut, mutta se on hieman turhan suuri ja raskas minulle ja kaikkein suurin vaikeus saattaa piillä vaihteissa. Skootterit ovat automaattivaihteisia ja kaikin puolin näppäriä. Thaimaan liikenne on monien mielestä kaoottinen ja vaarallinen. On se tietysti sitäkin, mutta täällä on aika hyvä periaate esimerkiksi risteyksissä: kaikki varovat kaikkia. Suomen liikenteen vihamielisyys puuttuu täältä kokonaan tai en ainakaan ole siihen törmännyt. Pärjää kun välttää äkkinäisiä liikkeitä, se on täällä ajaessa aika hyvä nyrkkisääntö.

Huomenna lähden Bangkokiin Pattaya Suomi-Seuran porukoiden kanssa. Kerron siitä myöhemmin lisää, sillä ihan tarkkaa käynnin syytä en tiedä. Tiedän vain sen verran, että menemme täkäläisen suomalaisen ev.lut. seurakunnan messuun. Se taas liittynee uuden papin työn aloitukseen. Papin olemme kyllä jo Jormankin kanssa täällä tavanneet viime lauantaina.

Tässä parvekkeella istuskellessa tekee huomioita kaikenlaisista asioista, jotka toistuvat päivästä toiseen. Oli täällä toki tullessakin sen verran lämmin, että ennätti jo tehdä muutaman havainnon. Yksi liittyy vastapäisen ravintolan ihmisiin, jotka myös asuvat talossa. Kun viimeksi olin täällä, perheellä oli koiranpentu, jota usein pidettiin hieman ikävästi lyhyeen naruun kytkettynä talon kulmalla. Sitten koira katosi, joten päättelimme, että se on lähetetty maalle. Monet kaupungeissa asuvat thaimaalaiset lähtevät usein maalle, kuka mistäkin syystä: riisipellolle, uskonnollisten seremonioitten takia, lapsia tapaamaan jne. Tänne tultuani huomasin, että perheen vanha rouva, joka aina aamuisin tuli harjaamaan heidän talon osansa edustaa ja tekemään milloin mitäkin aterioiden valmistelutöitä, oli tällä välin kadonnut. Päättelimme, että nyt vuorostaan oli tullut mummon aika ja hänetkin on lähetetty maalle.