päivis: En yhtään ihmettelisi, jos yhden Pattayalla sijaitsevan MK-ravintolan henkilökunta olisi valinnut minut vuoden ääliöasiakkaaksi, vaikka vuosi on vasta alullaan. MK on jonkin sortin ravintolaketju, jossa henkilökunta on hyvin nuorta (oikeasti nuorta) ja siisteihin virka-asuihin pukeutunutta.

Valitsin listalta kasviruoan ja erikseen vielä friteerattua tofua. Ei erityisen herkullisen näköistä, mutta kun juuri muuta kasvisvaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Kielimuurikin oli melkoinen. Eivät taida kovin aktiivisesti lukea englantia koulussa, veikkaan.

Valinnat tehtyämme meidät ohjattiin pöytään, jonka keskellä oli keittolevy ja kattila. Näin oli kaikissa pöydissä. Saimme juomamme ja vihreää jääteetä, joka näkyi kuuluvan asiaan ilman tilaustakin. Kun hieman maistoi teetä, joku neitokaisista kiirehti heti lisäämään sitä lasiin. Vihreä teehän ei ole maailman maistuvimman makuista juomaa, ei ainakaan kylmänä.

Yksi tarjoilijoista kaatoi kattilaan vettä ja laittoi levyn päälle. Pöytään kannettiin kastikkeita, joiden tulisuudesta yritimme hieman kysellä. Tulivat myös valtava kasvisvati ja tofupalat. Nappasin heti palan tofua ja dibbailin sitä kastikkeisiin. Se oli ensimmäinen moka.

Seuraava megaluokan moka tuli, kun vesi oli kiehunut ja kansi nostettu pois kattilan päältä. Tarjoilija nyökkäsi minulle kattilan suuntaan. Kauhuissani ajattelin, että onko minun nyt huuhdeltava käteni tuossa juuri kiehumispisteen saavuttaneessa vedessä. Muutamaa päivää aikaisemmin saimme Koh Sametilla ruokapöydän viereen vadin, jossa oli yrteillä höystettyä vettä käsien huuhtelua varten. Se mielessä olin jo työntämässä sormiani kattilaan, kun tarjoilija elehti kiivaasti. Ymmärsin, ettei tosiaan ollut tarkoitus poltattaa käsiäni. Tarjoilija sai jotenkin naurultaan kipattua lautasella olleet vihannekset ja myös tofupalat kattilaan. Siellä niiden piti kiehua viisi minuttia.

"Maittavan" ateriani kruunasivat syömäpuikot, joilla en todellakaan osaa syödä. Kuppini reunalla oli myös lyhytvartinen lusikka, joka soveltui vain liemen lusikoimiseen. Joku kolmesta tarjoilijasta, jotka seurasivat silmä tarkkana ruokailuamme, armahti minut lopulta ja haki haarukan. Voi olla, että thaimaalaisittain ruoka olisikin ollut maittavaa, jos olisin uskaltanut ripotella maustekastikkeita soppani sekaan, kuten tarjoilijat viittoillen kehottivat tekemään. Mutta kun edellisenäkin päivänä jäi melkein koko ateria syömättä kastikkeen tulisuuden vuoksi, tyydyin vain maustamattomiin vihanneksiin.

Jos en nuoren henkilökunnan silmissä ollut ihan ääliö, niin olin varmaan ainakin onneton reppana. Onnistuin nimittäin vielä kippaamaan soppakipostani liemet pitkin pöytää ja vaatteilleni. Taisin olla vähän hermostunut.