jormas: Kysyn joskus ihmiseltä, joka ohittaa minut esimerkiksi kassajonossa, että minne moinen kiire? Silloin tällöin, jos ohittaja ei ole syntyperäinen suomalainen, saan vastauksena murhaavan katseen kera, että rasisti. Se saa minut ymmälle ja kysymään itseltäni, että minäkö? Tässä tapauksessa en tunnista rasismia itsessäni, mutta aika lähellä olen sitä, että koen olevani sen kohteena. Tuumin, että kenen pitäisikö toisen osapuolen sopeutua suomalaiseen yhteis- ja yhdyskuntaan Sumessa vai minun hänen synnyinmaansa tapoihin?
Mutta entä muulloin? Miten koen, että lukessani vaikkapa matkaoppaista, että joukkoliikennevälineet Tunisiassa tai Thaimaassa maksavat turistille moninkertaisen määrän paikalliseen väestöön verrattuna. En kuitenkaan koe olevani rasististen toimenpiteiden tai käytöksen kohteena. Mutta miltä se vaikuttaisi Suomessa.?Jos esimerkiksi muille kuin Suomen kansalaisille maksaisi taksi tai HKL:n joukkoliikenne tuplahinnan. Mitä se olisi? Syrjintää, epätasa-arvoa vai peräti rasismia? Mahdottomuus se olisi.
Entäpä mitä koen, kun olen ottamassa asukas- tai työntekijähaastatteluun nimen perusteella etnisen taustan omaavan haastateltavan? Tai romanin? Vaikuttaako tämä tieto ennakkoon suhtautumiseeni vai onko mielpiteeni edelleen kaikelle avoin ja neutraali? Ei se ole, vaan ennakkotíedolla on merkityksensä. Olenko siis asenteellinen, raisisti vai mikä? Entä kun menen viemään autoa huoltoon? Kun huoltoneuvoja on parikymppinen "typy", tai kokemusta huokuva kuusikymppinen "konkari". Onko ilmassa ikärasismin henkeä omien korvien välissä vai miten lienee asian laita oamssa mielessäni? Synkkää analysoitavaaa, totean mielessäni.
Aiheesta kannattaa jatkaa ja ehkä palatakin, jos vaikka joku kommentoisi, sillä olen suhteellisen vakuuttunut, että meissä jokaisessa asustaa pikku rasisti. Ken ei sitä löydä, on haluton tai kyvytön penkomaan itseään.