päivis: Olin tänään sosiaalisia medioita käsittelevässä koulutuksessa, jossa yksi luennoitsija totesi, että "ei kannata lähteä toisten revittäväksi". Lausahdus sai minut ajattelemaan aamullista ratikkamatkaani koulutuspaikalle.

Samaan ratikkaan tuli perinteisesti pukeutunut somalinainen kolmen pienen lapsen kanssa. Hetken päästä vaunun perältä alkoi kuulua kauhea solvausten tulva. Nuori kimeä-ääninen suomalaisnainen haukkui somalinaista tosi hävyttömästi. Vaati kertomaan, käykö nainen edes töissä. "Käytät rahojamme, miksi pukeudut kaapuun" jne. 

Simpsakka neitokainen varmaan ajatteli olevansa jonkinlainen totuuden torvi, jolla on oikeus huutaan suureen ääneen maahanmuuttajiin liittyviä ajatuksia, joita moni saattaa oikeasti ajatellakin. Mutta rajansa kaikella.

Solvaaminen ei lopulta enää rajoittunut perinteisen rasistiseen terminologiaan, vaan suomalaisen suusta tuli tekstiä, jota moni ei kehtaisi edes paperilta lukea, jos sellaisen saisi eteensä. Hieman ennen pysäkkiä, jossa somalinainen jäi lapsineen pois, hän ennätti kuulla vielä karkean uhkauksen, että joutaisi tulla hakatuksi ja vieläpä oikein pahasti. Hävetti ja harmitti erityisesti lasten puolesta.

Hetken päästä suomalaisnainen tuli asioimaan kuskin kanssa asiallisesti. Eli ei olisi voinut vedota edes päihtymykseen, jos joku olisi nostanut asiasta elämän.

Mietin siis myöhemmin, jätinkö esimerkiksi itse puuttumatta tilanteeseen, koska tiedostin, että "ei kannata lähteä toisten revittäväksi". Tappelun, ainakin sanallisen, siitä olisi vain saanut aikaiseksi, enkä sellaista kaivannut. Näissä mietteissäköhän muutkin matkustajat olivat? Näinkö moni muukin inhottava asia saa rauhassa tapahtua? Suljemme silmämme ja korvamme asioilta, koska emme halua tulla revityiksi.