päivis: Laitoin kai jollain tavalla aivot narikkaan tänne Thaimaahan tullessani. En ole hirveästi niitä vaivannut ainakaan työasioilla. Tosin eräs kohtaaminen jäi moneksi päiväksi pyörimään mieleeni ja mietityttämään. Hieman suututtamaankin. Kävin eräänä iltana lavataksilla Pattayan keskustassa ja pois lähtiessä samaan kyytiin hyppäsi päihtynyt suomalaismies. Kävin lyhyen keskustelun tämän kaikkitietävän kanssa. Yksi hänen kysymyksensä minulle oli, etteikö minua häiritse nämä Pattayan tyttöbaarit. Sävy oli jotenkin sellainen, että hän koki etten kuulu joukkoon, koska olen jalallani astunut tähän poikamiesten ja poikamieheksi itsensä kuvittelevien paratiisiin. Vastaukseni oli kuitenkin, ettei häiritse. Ja keskustelu tyrehtyi vähitellen.

Ajatus siitä, että tänne ei ehkä pitäisi naisten tulla, koska tämä on miesten leikki- ja temmellyskenttä, on jotenkin outo ja varsinkin loukkaava. Toisaalta Thaimaata kutsutaan mielellään paratiisiksi, mitä se ei tietenkään ole kuin joltain osin, mutta sitten joku tai jotkut katsovat aiheelliseksi määritellä, kenelle se paratiisi kuuluu. Paratiisin tästä tekee vain paikoin luonto, jota sitäkin pilataan vimmatulla vauhdilla, mihin ihminen vain jalkansa tallaa. Paratiisi tämä ei ole niille mielettömille kulkukoirien laumoille tai hökkeleissään eläville thaimaalaisille. Naapurikadun ravintolan tytöt aloittavat työnsä viimeistään aamuseitsemältä ja tuskin ovat kovin montaa tuntia ennättäneet nukkua sitä ennen, koska baarit sulkevat ovensa vasta puolen yön jälkeen, ehkä yhden tai kahden aikoihin. Joka aamu samat tytöt siis. Paratiisimaista elämääkö? Kyllä tämä on sitä tavallaan ainakin minulle ja siksi kuulemani öykkärimäiset maininnat reviirien jakamisesta harmittavat.

Kun sanoin jättäneeni aivot narikkaan, olen sen sijaan ahminut toisten ajatuksia. Ostin matkalukemiseksi Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan, jota lueskelin viikon verran ja vertailin kokemuksia - tai ajatuksia, joita matkalla ollessa mieleen tulee. Kirjan lukeminen oli jollain tapaa tervehdyttävä kokemus, mutta ehkä minä diktaattorimaisesti määrittelisin, että se sopii luettavaksi ensisijaisesti vain vanheneville, elämänkokemusta omaaville naisille. Jotta en vaikuttaisi turhan tylyltä, voin tässä suositella toista matkakirjaa, joka sopii kaikille. Sen luin viime kesänä Sveitsin-reissun yhteydessä. Menimme vuorobussilla osin samaa reittiä, jonka Osmo Soininvaara polki fillarilla matkallaan Italiaan. Kirjan nimeä en nyt jaksa muistaa. Ylipäätään matkakirjat ovat loistavaa luettavaa, jos ei kykene itse matkustamaan tai jos haaveilee matkustavansa, varsinkin hieman tavallisuudesta poikkeavilla tavoilla.

Toinen tervehdyttävä lukukokemus oli Anthony de Mellon Havahtuminen, jonka sain viime yönä valvottuani päätökseen. Kirjan takakannessa todetaan kirjan sisältämistä luennoista, että ne "avartavat henkisen elämän horisontteja purkamalla elämänvaiheita ja ehdollistumia, jotka sumentavat ymmärrystä ja kaventavat elämää".  Olen hyvilläni, että sain vinkin tästä kirjasta ja joltain osin olen voinut huomata olevani oikealla tiellä ja tiedostanut aivan oikeita asioita, Kirja vaatii silti vielä toisen lukukokemuksen. Sen verran filosofista tekstiä kansien väliin on saatu mahtumaan.