perjantai, 14. lokakuu 2011

Blogi on muuttanut

Olemme muuttaneet "jatkoille" uuteen ympäristöön: http://www.elamantahden.blogspot.com/

 

keskiviikko, 13. huhtikuu 2011

Aurinkolasien takaa

päivis: Olen ehkä tietoisesti vältellyt virallisen Thaimaa-tietouden hankkimista. Jotkut perusasiat on tietysti hyvä osata ja ymmärtää. Kuten esimerkiksi, että milloin tänne tullessa tarvitaan viisumi, mikä suunnilleen on euron arvo suhteessa bahtiin tai jos haluaisi perustaa täällä yrityksen, on tajuttava, ettei se ole mahdollista ilman thaimaalaisia yhtiökumppaneita.

Luulen että suuri tai suurin osa täälläkin lomaansa viettävistä ja ehkä pitempäänkin oleilevista on maassa niin kuin ala-asteen peruskoululainen, jonka koulupäivien sisältöön eivät vielä kuulu  yhteiskunnallisten aineiden opinnot. Kaikki tieto ympäröivästä maailmasta on kuultu lähinnä isältä ja äidiltä. Thaimaan-kävijöiden kohdalla siis toisilta Thaimaan-kävijöiltä. Joten minunkin tietoni perustuvat näihin tarinoihin, joille tapauksen ja kertojan mukaan annan suuren, jonkinlaisen tai vähäisen arvon. Viime aikoina olen alkanut antaa arvon myös sille, mitä näen omien aurinkolasieni takaa. Itse asiassa on erityisen mukavaa tehdä havaintoja ja joskus olla myös osallistuva havainnoitsija.

Eilen aamulla kävelin reilun kahden kilometrin matkan tiettyyn rantapaikkaan. Osa täällä asuvista kutsuu sitä rantaparlamentiksi siksi, että muutamat suomalaiset ovat ottaneet sen omaksi paikakseen, jossa noin kuvainnollisesti tehdään suuria päätöksiä lähinnä Suomen asioista. Minua paikka tällä hetkellä viehättää erityisesti siksi, että paikan yrittäjäporukka on hankkinut sinne kauniit kahviastiat. Täällä ei muuten kertakäyttökuppeja rannoilla näe, mutta aina kun ostat kaupasta vaikka pienen pullon vettä, se pakataan muovikassiin ja mukaan nakataan muoviin pakattu pilli.

Tuossa äskeisessä kappaleessa oli jo muutama havainto ympäristöasioiden hoidosta. Ympäristöstä huolehditaan tai sitten ei. Pitkin rannan kävelytietä on puihin kiinnitetty lappusia, joissa pyydetään olemaan roskaamatta, mutta aika ajoin rantaan huuhtoutuu paljon roskaa, muovipusseja ja sen sellaista. En ole kuullut kenenkään arviota, mistä roskat tulevat, mutta itse epäilen, että jossain laivasta kipataan roskat mereen ja lopulta ne päätyvät rantaan. Tätä ajatusta tukee se, ettei roskia ole rannalla joka päivä. Täällä pitkään asuneen suomalaisen mukaan nimenomaan näissä roska-asioissa on menty valtava harppaus eteenpäin. Vielä jokunen vuosi sitten roskat jätettiin mihin sattuu. Nykyään kaikkien talojen edustalla on oltava jonkinlainen roska-astia ja meilläkin tuo iso sininen tynnyri tyhjennetaan päivittäin. Roskien keräily sitä paitsi työllistää suuren joukon ihmisiä. Juuri samaisella eilisellä aamukävelylläni kuljin lähes yhtämatkaa siistin kuorma-auton kanssa. Sen lavalla oli hienoja vihreitä roska-astioita, joita Suomessakin on. Niitä kai vaihdettiin kadun varressa olevien täyttyneiden astioiden tilalle ja välillä työväki poikkesi myös rannelle jätesäkkeineen. Aivan ei havainnoitsijalle auennut, mikä samaan porukkaan kuuluneen ja perässä ajaneen kuorma-auton henkilökunnan funktio oli. Ehkä he tarkkailivat, että homma toimii.

Aamukävelyn toinen selkeä havainto oli, että työtä täällä tehdään kovasti. Varsinkin juuri aamulla riittää tekemistä, kun ranta pitää saada kuntoon päivän auringonpalvojia tai muuten vain laiskottelemaan tulevia joutilaita varten. Kerrottakoon niille, jotka eivät ole koskaan käyneet esimerkiksi tällä Etelä-Pattayalla sijaitsevan Jomtien rannalla, että rantaa riittää usean kilometrin verran ja se on lähes päästä päähän varustettu ns. kansituolein ja aurinkovarjoin. Ranta on jaettu yrittäjille kaistaleisiin, jossa kukin palvelee asiakkaita omalla tavallaan. Lisäksi sekaan mahtuvat erilaiset kauppiaat, hierojat ja kauneudenhoitajat, jotka käyvät tarjoamassa palvelujaan tuoleihin istahtaneille. Eilisen kävelyni aikana tapasin myös pitkän kepin ja säkin kanssa työtä tehneet miehet, jotka pudottivat puista ehkä kookospähkinöitä. Siinähän voi käydä huonosti, jos sellainen lähes jalkapallon kokoinen mötikkä putoaa päähän. He siis tekivät todella tärkeää työtä, ihan niin kuin meillä Suomessa ovat menneenäkin talvena tehneet katoilla huimapäisesti taiteilleet lumenpudottajat.  

torstai, 7. huhtikuu 2011

Aivoituksia

päivis: Laitoin kai jollain tavalla aivot narikkaan tänne Thaimaahan tullessani. En ole hirveästi niitä vaivannut ainakaan työasioilla. Tosin eräs kohtaaminen jäi moneksi päiväksi pyörimään mieleeni ja mietityttämään. Hieman suututtamaankin. Kävin eräänä iltana lavataksilla Pattayan keskustassa ja pois lähtiessä samaan kyytiin hyppäsi päihtynyt suomalaismies. Kävin lyhyen keskustelun tämän kaikkitietävän kanssa. Yksi hänen kysymyksensä minulle oli, etteikö minua häiritse nämä Pattayan tyttöbaarit. Sävy oli jotenkin sellainen, että hän koki etten kuulu joukkoon, koska olen jalallani astunut tähän poikamiesten ja poikamieheksi itsensä kuvittelevien paratiisiin. Vastaukseni oli kuitenkin, ettei häiritse. Ja keskustelu tyrehtyi vähitellen.

Ajatus siitä, että tänne ei ehkä pitäisi naisten tulla, koska tämä on miesten leikki- ja temmellyskenttä, on jotenkin outo ja varsinkin loukkaava. Toisaalta Thaimaata kutsutaan mielellään paratiisiksi, mitä se ei tietenkään ole kuin joltain osin, mutta sitten joku tai jotkut katsovat aiheelliseksi määritellä, kenelle se paratiisi kuuluu. Paratiisin tästä tekee vain paikoin luonto, jota sitäkin pilataan vimmatulla vauhdilla, mihin ihminen vain jalkansa tallaa. Paratiisi tämä ei ole niille mielettömille kulkukoirien laumoille tai hökkeleissään eläville thaimaalaisille. Naapurikadun ravintolan tytöt aloittavat työnsä viimeistään aamuseitsemältä ja tuskin ovat kovin montaa tuntia ennättäneet nukkua sitä ennen, koska baarit sulkevat ovensa vasta puolen yön jälkeen, ehkä yhden tai kahden aikoihin. Joka aamu samat tytöt siis. Paratiisimaista elämääkö? Kyllä tämä on sitä tavallaan ainakin minulle ja siksi kuulemani öykkärimäiset maininnat reviirien jakamisesta harmittavat.

Kun sanoin jättäneeni aivot narikkaan, olen sen sijaan ahminut toisten ajatuksia. Ostin matkalukemiseksi Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan, jota lueskelin viikon verran ja vertailin kokemuksia - tai ajatuksia, joita matkalla ollessa mieleen tulee. Kirjan lukeminen oli jollain tapaa tervehdyttävä kokemus, mutta ehkä minä diktaattorimaisesti määrittelisin, että se sopii luettavaksi ensisijaisesti vain vanheneville, elämänkokemusta omaaville naisille. Jotta en vaikuttaisi turhan tylyltä, voin tässä suositella toista matkakirjaa, joka sopii kaikille. Sen luin viime kesänä Sveitsin-reissun yhteydessä. Menimme vuorobussilla osin samaa reittiä, jonka Osmo Soininvaara polki fillarilla matkallaan Italiaan. Kirjan nimeä en nyt jaksa muistaa. Ylipäätään matkakirjat ovat loistavaa luettavaa, jos ei kykene itse matkustamaan tai jos haaveilee matkustavansa, varsinkin hieman tavallisuudesta poikkeavilla tavoilla.

Toinen tervehdyttävä lukukokemus oli Anthony de Mellon Havahtuminen, jonka sain viime yönä valvottuani päätökseen. Kirjan takakannessa todetaan kirjan sisältämistä luennoista, että ne "avartavat henkisen elämän horisontteja purkamalla elämänvaiheita ja ehdollistumia, jotka sumentavat ymmärrystä ja kaventavat elämää".  Olen hyvilläni, että sain vinkin tästä kirjasta ja joltain osin olen voinut huomata olevani oikealla tiellä ja tiedostanut aivan oikeita asioita, Kirja vaatii silti vielä toisen lukukokemuksen. Sen verran filosofista tekstiä kansien väliin on saatu mahtumaan.

maanantai, 4. huhtikuu 2011

Kaasuteltiin Suomeen

jormas: Oli aika mielenkiintoinen kotimatka Pattayalta, kun tulin sieltä Kivikylään Finnairin puhalluslampulla. Seisoimme kuin tatit Bangkokin lentoasemalla, vaikka lähtöaika oli ollut jo reippaat puoli tuntia aiemmin. Sitten herra kapteeni ilmoitteli ystävälliseen ja lupsakkaan sävyyn, että meillä on polttoaineen saannin kanssa hieman vaikeuksia  eikä taida uskaltaa lähteä, joten ollaan tässä sähkötelty Suomeen, josko saataisiin korjausohjeita. Joten odotellaan rauhassa ja katsellaan mihin suuntaan tuuli kääntyy tai oikeammin kyseinen korjaushomma.
Taas venttailtiin puoli tuntia ja sama kippari kertoi kolmella kielellä ja thaitulkki perään vielä paikallisella, että korjausohjeet ovat tulleet ja nyt kääritään hihat ja laitetaan vehkeet kuntoon.
Taas odoteltiin tovi ja kippari loihe lausumaan, että nyt pitäisi olla homma hanskassa ja enää puuttuu pakolliset kirjaustyön ja sitten lähdetään. Jotenkin tuntui, että lentäjä tai lentäjän poika vielä kaasutteli kuin mopoa konsanaan, kun rullailimme pitkin kiitorataa. Ja lopuksi ei kun hanaa ja menoksi. Koneessa oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa lakon aikaan, joten kyllä kipparin herjanheitto oli mennyt itseni lisäksi muillakin jakeluun. Mutta kotiin vaan tultiin turvallisesti 12 tunnin istumisen jälkeen. Omassa otsassa oli Vantaan kentällä lievä kupla, sillä istuin koko session ilman toilettireissua. Tuli tässä lajissa oma henkilökohtainen ennätys, joka on kyllä kova saavutus yli kuuskymppiselle hörhölle.

perjantai, 1. huhtikuu 2011

"Pappia vihkimässä"

päivis: Niin kuin muutama päivä sitten kirjoitin, käväisin Pattaya Suomi-Seuran porukan mukana Bangkokissa, jossa täkäläinen suomalaisten pappi siunattiin tehtäväänsä. Pappi Jyrki Markkanen on kyllä hoitanut virkaansa jo useammankin vuoden ajan, mutta osa-aikaisesti. Nyt pesti on kokoaikainen. En siis oikeasti ollut todistamassa papiksi vihkimistä, vaan siunaamistilaisuutta tuohon täysipäivätyöhön. Pappi Markkasen ensisijaisena työkohteena ovat Thaimaassa asuvat suomalaiset ja suomalais-thaimaalaiset perheet. Tehtävänimikeekseen hän ilmoittaa Ison mangon pappi, ulkosuomalais- ja turistityön pastori Thaimaassa.

Olen ajatellut laiskotella täällä, mutta mitä enemmän yritän, sitä enemmän näyttää työtehtäviä siunaantuvan. Tyhmyyksissäni menin esittelemään itseni paikallisen suomalaislehden julkaisijalle ja päätoimittajalle ja eikös hän nyt vaadi minulta juttua Thaipaleella-lehden nettiversioon. Olen puhtaaksikirjoittanut pöytäkirjan ja kirjoittanut toisen, jossa itse olinkin hallituksen kokouksen sihteerinä. Samaisessa kokouksessa tuli muutakin puuhaa tehtäväksi. Lisäksi olen etsinyt eräälle paluumuuttoa aikovalle tietoja, mitä asioita paluumuttajan pitää hoitaa kotimaahan palatessaan.

No toisaalta Pattayalla ennakkoäänestys näyttääkin tapahtuvan niin, että jokaisen toimitsijan tarvitsee olla paikalla vain yhtenä päivänä. Äänestyshän on kolmepäiväinen. Oma palkkatyökin aiheutti heti ensimmäisinä päivinä raivokkaan sähköviestittelyn, joka nyt näkyy sentään laantuneen. Epäilen, että jossain postit jumittuvat, niin kuin minulla äsken muutamaksi tunniksi. Mutta taas tapahtui se omituinen ilmiö: kun valitin tekstarissa asiaa Jormalle, johan alkoi posti lähteä koneeltani. Minun ei siis tarvitse kuin mainita jostain teknisestä ongelmasta puolisolle, niin asia on sillä korjaantunut. Ihmeellistä.